Hei, me ollaan kristittyjä
Janne Raevuori
Vallitsevat arvot eivät ole kiinteitä, betonin sekaan valettuja monoliitteja. Pikemminkin ne ovat jatkuvassa muutoksessa.
Henkilökohtaisiin arvoihin vaikuttavat muun muassa oma katsomus, läheiset ja ystävät, elämänkokemukset, ympäröivä kulttuuri ja median luoma todellisuus.
Peukalosäännön mukaan uusissa porukoissa ei olisi soveliasta keskustella tai ainakaan lausua voimakkaita mielipiteitä politiikasta tai uskonnosta. Ne on koettu perinteisesti yksityisiksi alueiksi, joissa ei haluta loukata toisen hipiää.
Onko sitten kyse keskustelukulttuurissa tapahtuneista muutoksista, vai uudesta avoimemmasta sukupolvesta, mutta puhe uskosta on aiempaa suorempaa ja henkilökohtaisempaa.
Tuomas Enbuske jakaa nyt uskoontulonsa jälkeen auliisti vinkkejä Kirkko ja kaupunki -lehdessä, kuinka muutkin voisivat löytää uskon.
Suomen mestaruuden 400 metrin aitajuoksussa napannut Antti Sainio heilutti maaliviivan jälkeen Raamattua ja kertoi saavansa siitä voimaa. Parikymppisistä yleisurheilijoista on vakaumuksestaan kertonut myös seiväshyppääjä Juho Alasaari.
Yhteistä ulostuloille on se, että uskosta puhuvat nuoret miehet. Hiljaisia signaaleita on voinut havaita kotvan aikaa evankelisluterilaisen kirkon erilaisissa barometreissä, kuten tunnettuustutkimuksissa ja rippikoulukyselyissä.
Signaalit ovat sittemmin muuttuneet trendiksi. Alle 20-vuotiaat miehet uskovat Jumalaan yleisemmin kuin kymmenen vuotta sitten.
Näkyykö trendi esimerkiksi kirkon toimintaa kuvaavissa tilastoissa? Ei välttämättä, ainakaan vielä. Kasvokkaiset kohtaamiset ovat nuorilla vähentyneet, kun aikaa vietetään paljon verkossa. Tässä riittää pähkäiltävää seurakunnille, että saadaan uudenlainen kysyntä ja tarjonta kohtaamaan.
Ei arvopuhe toki ole yhdensuuntaista nuortenkaan keskuudessa. Samaan aikaan nuoret naiset näyttävät eriytyvän arvoasioissa toiseen suuntaan, eli ovat keskimäärin vähemmän uskonnollisia.
Kristinuskon arvot ja teemat ovat tehneet paluun myös sekulaariin mediaan. Kirkon kannanotot kiinnostavat, ja piispoilta odotetaan osallistumista julkiseen keskusteluun.
Tulkitsen niin, että arvojen tavaratalo -ajattelulle, joka on yleinen länsimaisissa liberaalidemokratioissa, etsitään nyt vaihtoehtoja. Haetaan selkeitä rakenteita, joihin ankkuroida oma ajattelunsa.
Ehkä aika on taas kypsä sen tunnustamiseen, että "hei, me ollaan kristittyjä", ilman arkuutta toisen osapuolen reaktioista. Keskisuomalaisen toimittaja Pauliina Ylitalokin kirjoitti äskettäin, että hän uskoo Jumalaan isolla jiillä. "Onko sille tilaa yhteiskunnassa", Ylitalo kysyy.
Uskonnonvapaus voidaan nähdä positiivisena asiana, vapautena oman uskonnon harjoittamiseen. Siihen sisältyy myös mahdollisuus oman uskonnollisen tai muun vakaumuksellisen kannan ilmaisemiseen sekä vapaus kasvattaa lapsensa oman vakaumuksensa mukaisesti.