Saa­tat muis­taa lap­suu­des­ta­si ti­lan­teen, jos­sa si­nut on hy­vän ta­van ni­mis­sä pa­ko­tet­tu pyy­tä­mään tai an­ta­maan an­teek­si. Aja­tus on kau­nis, mut­ta lop­pu­tu­los huo­no. Pa­kot­ta­mal­la ei syn­ny mi­tään ai­toa. On oi­ke­as­ti ti­lan­tei­ta, jois­sa an­teek­si­an­to on työn ja tus­kan ta­ka­na.

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten ark­ki­piis­pa Des­mond Tutu kir­joit­ti tyt­tä­ren­sä kans­sa kir­jan an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta. Tutu joh­ti vuo­sien ajan Ete­lä-Af­ri­kan To­tuus ja So­vin­to -ko­mis­si­o­ta, joka kävi läpi tu­han­sia ro­tu­e­rot­te­lu­po­li­tii­kan ai­ka­na ta­pah­tu­nei­ta hir­mu­te­ko­ja. Hän sai työn­sä ai­ka­na to­dis­taa lu­kui­sia ta­ri­noi­ta an­teek­si­an­nos­ta.

Kir­jas­sa an­teek­si­an­toa ku­va­taan ne­li­vai­hei­se­na mat­ka­na. Sii­hen kuu­lu­vat ta­pah­tu­neen ku­vaa­mi­nen, tus­kan tun­nis­ta­mi­nen, an­teek­si­an­ta­mi­nen ja ta­pah­tu­nee­seen liit­ty­väs­tä ih­mi­ses­tä ko­ko­naan ir­ti pääs­tä­mi­nen tai mat­kan jat­ka­mi­nen yh­des­sä. Se on siis ak­tii­vis­ta toi­mi­mis­ta, ki­pe­ää asi­aa päin me­ne­mis­tä ja tun­tei­den tun­nis­ta­mis­ta.

Pa­kon si­jaan an­teek­si­an­ta­mi­ses­sa olen­nai­sia ovat ar­mo ja lah­ja. An­teek­si­an­ta­mal­la an­nat it­sel­le­si lah­jan: ar­mah­dat it­se­si muut­tu­mas­ta pa­han­te­ki­jän uh­rik­si. Krei­kan kie­len sana ”an­taa an­teek­si” tar­koit­taa kir­jai­mel­li­ses­ti ”lä­het­tää pois”, ”an­taa men­nä”, ”hy­lä­tä”, ”jät­tää”. An­teek­si­an­to on ir­ti pääs­tä­mis­tä, va­pau­tus­ta.

An­teek­si­an­ta­mi­nen ei ole tär­ke­ää vain sil­le, joka saa an­teek­si, vaan myös an­teek­si­an­ta­jal­le. Vain sitä kaut­ta pää­see elä­mäs­sä eteen­päin.

Tus­ka voi jää­dä, vaik­ka oli­sit­kin an­ta­nut an­teek­si. An­teek­si­an­ta­mi­nen ei ole sama kuin val­lit­se­viin olo­suh­tei­siin alis­tu­mi­nen.

Jos­kus elä­mäs­sä jou­tuu te­ke­mään ki­pei­tä ih­mis­suh­tei­siin liit­ty­viä pää­tök­siä. Voit an­taa tai ai­na­kin ha­lu­ta an­taa an­teek­si si­nua sa­tut­ta­neel­le ih­mi­sel­le, mut­ta et voi enää elää hä­nen kans­saan tai pi­tää tois­ta ys­tä­vä­nä­si. On pääs­tet­tä­vä ir­ti, jot­ta et muu­tu kat­ke­rak­si ja pää­set elä­mäs­sä eteen­päin. Sil­loin­kin on hyvä muis­taa, et­tä Ju­ma­lan sy­vin ole­mus on rak­kaus. Ju­ma­lan rak­kaus ja an­teek­si­an­to ulot­tuu hei­hin­kin, joi­ta it­se et pys­ty enää ra­kas­ta­maan.

Kir­joit­ta­ja on Hei­no­lan seu­ra­kun­nan pap­pi.