Saara Manninen on liikuntaystävä pyörätuolilla liikkuvalle Pirkko Toivaselle. ”Ulos ei olisi asiaa ilman Saaraa”, sanoo Toivanen. Kuva Jani Mahkonen.
Jani Mahkonen
"Meillä synkkasi heti" – vapaaehtoistoiminta voi tuoda elämään myös sydänystävän
Saara Manninen ja Pirkko Toivanen ystävystyivät, kun Toivanen etsi itselleen liikuntaystävää seurakunnan vapaaehtoistoiminnan kautta.
– Tuommoisen minä tarvitsisin. Ajaisin sillä maailman ääriin! Pirkko Toivanen huudahtaa nähdessään kotinsa pihalla kirkkaanpunaisen mopoauton.
– Tai ei sittenkään. Se on aika kökkerön näköinen. Tämä on hyvä, Toivanen jatkaa ja taputtaa pyörätuoliaan, jonka kyydissä on juuri päässyt ulkoilemaan. Pyörätuolia työntää Saara Manninen.
Manninen on seurakunnan vapaaehtoistoiminnan liikuntaystävä. Pirkko ja Saara ovat kyllä ystäviä muutenkin, ovat olleet ensikohtaamisesta lähtien. Se tapahtui vuosi sitten, kun Toivanen etsi itselleen liikuntaystävää seurakunnan vapaaehtoistoiminnan kautta.
– Meillä synkkasi heti! Minä kun olen tämmöinen räpättäjä, niin on mukavaa, kun on kaveri, jonka kanssa voi vaihtaa kuulumisia ja ulkoilla siinä samalla, Toivanen toteaa kesäisen auringon kanssa kilpaa hymyillen.
Yhteinen liikuntatuokio on molemmille tärkeä tapahtuma. Kävelylenkin naiset tekevät yleensä joka toinen viikko lähellä Toivasen kotimaastoja. Välillä ulkoillaan ihan vain kodin pihalla, välillä käydään vähän pidemmällä kävelylenkillä. Pyörätuolin työntäminen ei ole ihan kevyttä hommaa, joten kerralla kuljetaan lyhyt pätkä ja sitten pysähdytään juttelemaan. Näin myös siksi, koska Toivasen kuulo on heikko. Jutustelu onnistuu parhaiten, kun ollaan kasvokkain.
– Ei kannata vanheta, sanavalmis lähes 90-vuotias Toivanen tokaisee ja tarkoittaa kuulon lisäksi myös jalkojaan, joiden kanssa liikkuminen on nykyään jo vaikeaa.
Ulos ei olisi asiaa ilman liikuntaystävä-Saaraa.
– Tämä on molemminpuolista – myös minä saan tästä niin paljon, kun käyn Pirkon kanssa ulkoilemassa, Manninen toteaa.
Nuoruudessa Toivanen liikkui paljon. Voimisteli ja urheili muutoinkin. Siksi ulkoileminen ja maiseman vaihtuminen ympärillä on edelleen tärkeää.
Manninen kertoo, että vapaaehtoistoiminta ei kuormita lainkaan, kun vain löytää itselleen sopivan keinon olla mukana.
– Olen melko tuore lahtelainen. Lähdin mukaan vapaaehtoistyöhän, jotta löytäisin itselleni seuraa ja tekemistä. Minusta on mukava olla avuksi ja tehdä Pirkon ulkoileminen mahdolliseksi, Manninen sanoo.
Marian Kammarin vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Sirpa Sihvonen kertoo, että omaa liikuntaystävää odottaa tälläkin hetkellä usea henkilö, jolle yksin liikkuminen on jonkin rajoitteen vuoksi mahdotonta. Liikuntaystäväksi voi hakea kuka tahansa ulkoilusta ja vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunut.
– Tässä vapaaehtoistoiminnan muodossa on kyse nimenomaan siitä, että ollaan ystävä ihmiselle, joka ei ilman apua pääse ulkoilemaan. Erityisen liikunnallinen ei tarvitse olla, riittää, että pystyy olemaan apuna ulkoilemisessa, Sihvonen täsmentää.
Ilmoittautuminen kaikkeen syksyllä alkavaan vapaaehtoistoimintaan kestää 22.8. saakka ja syyskuussa uusille liikuntaystäville on koulutus. Siellä käydään läpi yleisiä periaatteita vapaaehtoistoiminnasta ja annetaan vinkkejä esimerkiksi rollaattorin tai pyörätuolin avulla liikkuvan ihmisen avustamiseen. Myös jumppaideoita annetaan tilanteisiin, kun ulkoileminen esimerkiksi kovilla pakkasilla on mahdotonta. Suunnitteilla on myös verkkovalmennus liikuntaystävätoimintaan, ja sen voi käydä itselleen sopivana ajankohtana. Tällöin liikuntaystäväksi voi helpommin kouluttautua myös opiskelijat ja työssä käyvät.
– Tavoitteemme on, että kaikki jonossa ystävää odottavat saisivat oman liikuntaystävän ja pääsisivät nauttimaan ulkoilmasta ja ulkoilusta oman vapaaehtoisen liikuttajan kanssa, Sihvonen sanoo.
Lisätietoja liikuntaystäväksi hakemiseen ja muuhunkin vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen:
Vapaaehtoistoiminnan kurssit - Lahden seurakunnat